HAASTEELLISTA!

Sain Wonders-blogista haasteen:
“Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidän bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissä! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole aivan pakko jakaa :) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.“

Mikä on sisustustyylisi?

Ei minulla ole mitään varsinaista tyyliä. Koti on vuosien saatossa muuttunut näköisekseen. Tämä on aikuisen elämäni ja ainoan aviomieheni kanssa neljäs koti, varmaan myös viimeinen niin kauan, kuin tässä jaksamme asua. Tämä on kaikista niistä myös värikkäin. On minulla ollut mustavalkoiset kauteni, mutta nyt räiskyy enemmän.

Mausteisia värejä ja vanhaa kristallia. Vanha kelim-matto tingattu Istanbulin basaarista.

Syksyllä 2006 täräytin meille eteisaulaan oranssin seinän, joka jatkuu olohuoneeseen sen yhdelle seinän pätkälle. Toinen täräytys oli sininen Kaipiaisen ”Kiurujen yö” -tapetti ruokailuhuoneen yhdelle seinälle. En ole katunut enkä kyllästynyt.

Leijonan ruskea sohva on viimeisin hankintani, sekin jo vuodelta 2006.Oli pakko hankkia, koska entinen sohva alkoi väsähtää. Tämäkin on laatua ale-hintaan!

Minulla on tavarataivas. Rakastan kauniita esineitä, vanhoja ja uusia, mutta pidän eron siihen, mikä on kitschiä, josta en pidä. Sekin lienee subjektiivinen tulkinta, mitä kukakin pitää kitschinä. Teen omista esineistäni monenlaisia virityksiä aina vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Joulun aikaan minusta kasvaa renessanssi-ihminen, joten kaikkea pitää silloin olla runsaasti. Joskus pyyhkäisen suurimman osan virityksistä kaappeihin odottamaan uutta tulemista. Minulla on blogeissani monia kuvia esineistäni Esineitä-tunnisteen alla.

Muistojen pöydällä on  esineitä lapsuudenkodistani. Vanhaan kristalliin olen hurahtanut.

Tuskin koskaan vaihdan huonekalujen paikkoja enkä ostele enää mitään uutta. Minulla on kaikkea. 

Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?

Varmaankin kaikkiin niihin tasapuolisesti, jotka olen sisustanut. Meillä on pari huonetta, jotka ovat ns. sisustamatta ja saattavat jäädäkin sellaisiksi. Mutta niitähän minä en tietenkään kuvaa! Tässä voisi sanoa, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. 

Olen taitava hankkimaan edullisesti laatua. Minulla on ollut kärsivällisyyttä odottaa. Pari esimerkkiä: Kun meille tehtiin keittiöremonttia yli 10 vuotta sitten, olin jo aikaisemmin hurahtanut erääseen keittiöön, joka kuitenkin oli meille aivan liian kallis. Sanoin miehelleni, että mennäänpä käymään liikkeessä X, jos sieltä jotakin löytyisi. No, siellähän tuo minun unelmakeittiöni törötti 50 %:n alennuksessa. Se hankittiin.

Terra unelmieni keittiö on edelleen korkeakiiltoisena hyvässä kunnossa eikä se ole menettänyt viehätystään.  

Oli vielä markka-aika, kun pysähdyin erään upean sisustusliikkeen näyteikkunaan ihastelemaan siinä komeilevaa mattoa. MIKÄ TUO ON? IHANA! Menin liikkeeseen ja tulin pian pois, koska matto maksoi maltaita ja mansikoita. Ei puhettakaan. Vuosi, pari, myöhemmin sama liike ilmoitti alennusmyynnistään. Menin katsomaan, mitä siellä olisi. En aikonut ostaa mitään. Maton olin jo unohtanut. Tuo unelmamatto oli ollut muillekin liian kallis, ja nyt se oli kaupan huikealla alehinnalla. Se on oikea käsin tehty paksu ja kymmeniä kiloja painava iranilainen villamatto, jota me nyt mieheni kanssa saamme kantaa kahdestaan tuuletettavaksi. Se palvelee meitä ikuisesti ja muitakin vielä meidän jälkeemme. 

Edellisen kaltaisia ihmetarinoita hankinnoistani on muitakin, mutta nuo riittänevät esimerkeiksi. 

Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Käytin aika paljon rahaa, kun lähdin eläkepäivinäni aivan omaksi ilokseni opiskelemaan valokuvaajan ammattitutkintoa. Valmistuin viime keväänä. Se oli hyvä valinta ilman huonoa omaatuntoa. Koko perhe tuki hankettani. Sekin, mikä on paljon rahaa, on suhteellista. Juuri nyt harkitsen, onko minulla voimia ja varaa matkustaa keväällä Afrikkaan, jonne poikani lähtee opiskelijavaihtoon. Namibian-matkasta tulisi varmaan upea valokuvausreissu.

Mistä onnesta unelmoit? 

Suurin onneni olisi, että lapseni voisivat hyvin. 

 

Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Oman perheenjäsenen sairastuminen. 

Missä asiassa olet tunnollisin?

Olen aina ollut perfektionisti, mistä onneksi alan vähitellen vapautua. Edelleenkin pyrin tekemään kaiken mahdollisimman hyvin, vaikkei kukaan läheisistäni vaadikaan sitä minulta. Tämän ominaisuuden olen perinyt isältäni. Monesti toivoisin itsekin, että ottaisin rennommin ns. velvollisuudet. Paljon olen kuitenkin vuosien mittaan oppinut löysäämään.

Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

En osaa korottaa itseäni miksikään anteeksi antajaksi. Niin paljon olen saanut itse pyydellä anteeksi. Olen oinas.

Mikä on naisen paras ominaisuus? Mikä on miehen paras ominaisuus?

Niputan edelliset kysymykset yhteen. Ihmisen parhaita ominaisuuksia on vaikea listata, mutta empatiakyky ja epäitsekkyys ovat tärkeitä. Terve huumorintaju ja tiukkapipottomuuskaan eivät haittaa. Luovuus on aina hyväksi. Avioliitossa tilan antaminen toiselle on tärkeää. 

No huh, jopa innostuin haasteesta. Taisi tulla vähän liikaakin, mutta näköjään tein tämänkin "kunnolla".