Kuvahuone

Donnana kuvailen omaksi ilokseni kehittyäkseni valokuvaajana. En aseta rimaa korkealle. Yritän, erehdyn ja yritän uudelleen. Bloggaus ylläpitää valokuvausta ja kuvankäsittelyä mukana elämässäni. Suurin ilo siitä lienee itselleni. Palautteita kuvista on kuitenkin mukava saada, myös rakentavaa kritiikkiä. Täällä ovet ovat aina avoimet.


KLIK!

Klikkaa kuvia suuremmiksi!
Click the photos for enlargement!

perjantai 31. tammikuuta 2014

Friday Finds

Today we had sunny in Finland for some hours and so light you could take your photo without any other lighting. We are waiting for spring after our dark winter.  Link: FRIDAY FINDS

tiistai 28. tammikuuta 2014

Seeside: Free and easy


I used my own texture and Kim's "havana". Link: Texture Tuesday

The combination of childhood, summer and seeside seems to be very free & easy! With Kim's "havana"-texture.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Näkymä



Värikollaasi 163

Värikollaasissa alla olevat neljä väriä. Otin vanhan kollaasin, jota vähän muokkailin. Hyvää harjoittelua kuvankäsittelyyn. Toisia talven värejä täällä.


lauantai 25. tammikuuta 2014

torstai 23. tammikuuta 2014

MakroTex: Kivi

MakroTexissa on aiheena kivi. Juuri eilisellä päiväkävelylenkillä nappasin kuvan huurteisesta kivilohkareesa. Toisia kiven kovia kuvia täällä.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Texture Tuesday

Link:Texture Tuesday

Päiväkävelyllä



Kävin tänään päiväkävelyllä ja kuvailin vähän. Talventörröttäjät ovat kauniita lumiasuissaan. Tammi on näin pohjoisessa harvinainen. Tuokin punaisen aidan takana oli unohtanut pudottaa lehtensä.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Värikollaasi Talvi

Värikollaasissa on tänään hillittyjä talven värejä, jotka löytyvät tuosta kukkakimpun vyötteestä. Käytin arkistoni kuvia. Toisia talvisia kollaaseja täällä.

lauantai 18. tammikuuta 2014

MakroTexissa koreaa ja kaunista

Kauneus on katsojan silmässä, mutta koreita nämä lienevät voimakkaan pinkkeinä! Toisia kauniita ja koreita täällä.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

M K 1877

Makrotexissa on tänään aiheena haarukka. Minulle haaste on mieluinen, koska pääsin kuvaamaan rakkaimman ja kauneimman haarukkani, joka on kuulunut äitini isoäidille. Se on vuodelta 1877. Täällä toisten haarukointeja.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Hyasintit

Harjoittelin koko eilisen illan lyijykynäversiota valokuvasta tasojen avulla. En siis käyttänyt yhden napsautuksen filtereitä vaan menin pitemmän ja monutkaisemman kaavan kautta.

maanantai 6. tammikuuta 2014

HAASTEELLISTA!

Sain Wonders-blogista haasteen:
“Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidän bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissä! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole aivan pakko jakaa :) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.



Mikä on sisustustyylisi?


Ei minulla ole mitään varsinaista tyyliä. Koti on vuosien saatossa muuttunut näköisekseen. Tämä on aikuisen elämäni ja ainoan aviomieheni kanssa neljäs koti, varmaan myös viimeinen niin kauan, kuin tässä jaksamme asua. Tämä on kaikista niistä myös värikkäin. On minulla ollut mustavalkoiset kauteni, mutta nyt räiskyy enemmän.
Mausteisia värejä ja vanhaa kristallia. Vanha kelim-matto tingattu Istanbulin basaarista.


Syksyllä 2006 täräytin meille eteisaulaan oranssin seinän, joka jatkuu olohuoneeseen sen yhdelle seinän pätkälle. Toinen täräytys oli sininen Kaipiaisen ”Kiurujen yö” -tapetti ruokailuhuoneen yhdelle seinälle. En ole katunut enkä kyllästynyt.



Leijonan ruskea sohva on viimeisin hankintani, sekin jo vuodelta 2006.Oli pakko hankkia, koska entinen sohva alkoi väsähtää. Tämäkin on laatua ale-hintaan!
Minulla on tavarataivas. Rakastan kauniita esineitä, vanhoja ja uusia, mutta pidän eron siihen, mikä on kitschiä, josta en pidä. Sekin lienee subjektiivinen tulkinta, mitä kukakin pitää kitschinä. Teen omista esineistäni monenlaisia virityksiä aina vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Joulun aikaan minusta kasvaa renessanssi-ihminen, joten kaikkea pitää silloin olla runsaasti. Joskus pyyhkäisen suurimman osan virityksistä kaappeihin odottamaan uutta tulemista. Minulla on blogeissani monia kuvia esineistäni Esineitä-tunnisteen alla.

Muistojen pöydällä on  esineitä lapsuudenkodistani. Vanhaan kristalliin olen hurahtanut.


Tuskin koskaan vaihdan huonekalujen paikkoja enkä ostele enää mitään uutta. Minulla on kaikkea. 


Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?


Varmaankin kaikkiin niihin tasapuolisesti, jotka olen sisustanut. Meillä on pari huonetta, jotka ovat ns. sisustamatta ja saattavat jäädäkin sellaisiksi. Mutta niitähän minä en tietenkään kuvaa! Tässä voisi sanoa, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. 


Olen taitava hankkimaan edullisesti laatua. Minulla on ollut kärsivällisyyttä odottaa. Pari esimerkkiä: Kun meille tehtiin keittiöremonttia yli 10 vuotta sitten, olin jo aikaisemmin hurahtanut erääseen keittiöön, joka kuitenkin oli meille aivan liian kallis. Sanoin miehelleni, että mennäänpä käymään liikkeessä X, jos sieltä jotakin löytyisi. No, siellähän tuo minun unelmakeittiöni törötti 50 %:n alennuksessa. Se hankittiin.

Terra unelmieni keittiö on edelleen korkeakiiltoisena hyvässä kunnossa eikä se ole menettänyt viehätystään.  
Oli vielä markka-aika, kun pysähdyin erään upean sisustusliikkeen näyteikkunaan ihastelemaan siinä komeilevaa mattoa. MIKÄ TUO ON? IHANA! Menin liikkeeseen ja tulin pian pois, koska matto maksoi maltaita ja mansikoita. Ei puhettakaan. Vuosi, pari, myöhemmin sama liike ilmoitti alennusmyynnistään. Menin katsomaan, mitä siellä olisi. En aikonut ostaa mitään. Maton olin jo unohtanut. Tuo unelmamatto oli ollut muillekin liian kallis, ja nyt se oli kaupan huikealla alehinnalla. Se on oikea käsin tehty paksu ja kymmeniä kiloja painava iranilainen villamatto, jota me nyt mieheni kanssa saamme kantaa kahdestaan tuuletettavaksi. Se palvelee meitä ikuisesti ja muitakin vielä meidän jälkeemme. 


Edellisen kaltaisia ihmetarinoita hankinnoistani on muitakin, mutta nuo riittänevät esimerkeiksi. 



Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Käytin aika paljon rahaa, kun lähdin eläkepäivinäni aivan omaksi ilokseni opiskelemaan valokuvaajan ammattitutkintoa. Valmistuin viime keväänä. Se oli hyvä valinta ilman huonoa omaatuntoa. Koko perhe tuki hankettani. Sekin, mikä on paljon rahaa, on suhteellista. Juuri nyt harkitsen, onko minulla voimia ja varaa matkustaa keväällä Afrikkaan, jonne poikani lähtee opiskelijavaihtoon. Namibian-matkasta tulisi varmaan upea valokuvausreissu.

Mistä onnesta unelmoit? 

Suurin onneni olisi, että lapseni voisivat hyvin. 
 

Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Oman perheenjäsenen sairastuminen. 

Missä asiassa olet tunnollisin?

Olen aina ollut perfektionisti, mistä onneksi alan vähitellen vapautua. Edelleenkin pyrin tekemään kaiken mahdollisimman hyvin, vaikkei kukaan läheisistäni vaadikaan sitä minulta. Tämän ominaisuuden olen perinyt isältäni. Monesti toivoisin itsekin, että ottaisin rennommin ns. velvollisuudet. Paljon olen kuitenkin vuosien mittaan oppinut löysäämään.

Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

En osaa korottaa itseäni miksikään anteeksi antajaksi. Niin paljon olen saanut itse pyydellä anteeksi. Olen oinas.


Mikä on naisen paras ominaisuus? Mikä on miehen paras ominaisuus?

Niputan edelliset kysymykset yhteen. Ihmisen parhaita ominaisuuksia on vaikea listata, mutta empatiakyky ja epäitsekkyys ovat tärkeitä. Terve huumorintaju ja tiukkapipottomuuskaan eivät haittaa. Luovuus on aina hyväksi. Avioliitossa tilan antaminen toiselle on tärkeää. 

No huh, jopa innostuin haasteesta. Taisi tulla vähän liikaakin, mutta näköjään tein tämänkin "kunnolla". 
 






Vuoden ensimmäinen värikollaasi

Vuoden ensimmäisessä värikollaasissa nuo kolme "korokkeen" väriä.Tämä vastaukseni voisi olla myös pieni arvausleikki. Mikä koreilee maljassa? Muita väritrioja täällä.